RISTI vai UHRI

"Ota Isak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon" (I Ms.22:2). "Ja Abram otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään" (I Ms 22:6)... uhrasi ainoan poikansa (Heb.11:17-19). 

"Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli...tämä on pääsiäisuhri Eloah`lle" (II Ms.12). 

"Ja ottakaa isoppikimppu, ja kastakaa se vereen...älkääkä siitä luuta rikkoko" (II Ms.12:22,46), vertaa (Joh.19:29,36). 

"Tee itsellesi käärme ja pane se pylvään (puun) päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo jää eloon" (IV Ms.21:8). "Ja niinkuin Mooses ylensi (nosti, korotti) käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän" (Joh.3:14). "kun olette ylentäneet Ihmisen pojan" (Joh.8:28).

"Hän sanoi käärmeelle: kirottu olet sinä... se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän" (I Ms.3:14-15).

"sillä Jumalan kiroama on se, joka on hirteen (puuhun) ripustettu" (V Ms.21:22-23), vertaa (Gal.3:13) "Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu". "ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat" (Apt.10:39).

"Niin kauan kuin Mooses piti kätensä ylhäällä, oli Israel voitolla" (II Ms.17:11). Moshen kädet olivat ylhäällä, ei sivulla. "Minä nostan käteni Hänen istuinta kohden" (II Ms.17:16). Eloahin istuin on ylhäällä taivaissa!!

"Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta Hän, sinun Eloah herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni, Häntä kuulkaa" (V Ms.15,18-19).

"jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua, sillä Minusta hän on kirjoittanut" (Joh.5:46)

"Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeshuan, Joosefin pojan Nasaretista" (Joh.1:45).

VANHAN LIITON UHRIT:

Vanhan liiton kirjoitukset puhuvat uhreista ja uhrauksista, jotka ovat esikuvana uuden liiton uhrille. Kirjoituksissa on lukemattomia kohtia, joissa kerrotaan eri uhreista ja uhritavoista. Uhraukset alkoivat jo aivan alkulehdiltä: 

Kain ja Abelin uhrit (I Ms 4 luku). Abramin uhrit (I Ms 15:17-18), (I Ms.22:2). Noan uhri (I Ms.8:20).  III Moos.luvut 1-6, joissa asetettiin eri uhrilait mm. poltto, synti -ja vikauhrit.

UUDEN LIITON UHRI:

Vanhassa liitossa uhri tuotiin alttarille, mutta uudessa liitossa Jeshua uhrasi itsensä, (Heb.7:27), (9:26). Jeshua "antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi" (Efe.5:2). Profeetta Jesaja kuvaa Messiaan olemuksen ja kärsimykset sekä vikauhriksi tulemisen puolestamme, (Jes. 53 luku). 

Jeshuan uhraus oli se toimenpide, jolla Hän sovitti syntimme ja myös Saulin (Paavalin) kehoitus antamaan ruumis "pyhäksi ja otolliseksi uhriksi" muistuttaa siitä, (Rm.12:1).  

Hebrealaiskirjeessä on useita kohtia joissa puhutaan uhrista ja myös vertauksia vanhan liiton kirjoituksiin ja siellä ei mainita ristiä kertaakaan uhrauksen yhteydessä, paitsi kohdassa "ilon sijasta kärsi ristin" joka alkutekstissä saattoi olla: (ilon sijasta kärsi kuoleman tai uhrasi itsensä), (Heb.12:2). "poistaakseen synnin uhraamalla itsensä" (Heb.9:26) "yhdellä ainoalla uhrilla" (Heb.10:14).                  

Uuden testamentin alkuteksteihin on lisätty ja väärennetty useita kohtia, jotka ovat ristiriidassa Jeshuan ja apostoleiden opetusten sekä vanhan liiton kirjoitusten kanssa. Kaikki kohdat, jotka kertovat rististä ja ylistävät ristin voimaa, ovat väärennettyjä. Kristityt ovat risteineen harhassa ja myös monin opein poikenneet pois uuden liiton opetuksista, (II Tes.2:15). 

Jonkin aikaa on levitetty väärää uskomusta siitä, että hebreankielinen TAV-kirjain olisi ollut symbolina israelin erämaavaelluksella ja kuvaisi siten ristiä. Tämä väite on täyttä humpuukia ja valhetta. Ristillä ei ole mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa. Tarun sepittäminen on väärien opettajien viimeinen oljenkorsi saada ihmiset uskomaan ristin valhe. "he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin" (II Tim.4:3-4).    

(Matt.10:38) "ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minulle sovelias" Tekstiä on peukaloitu. Jeshua ei voinut sanoa näin, vaan puhui siinä itsensä kieltämisestä ja Hänen seuraamisestaan. 

(I Kor.1:13-18) "Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima". Onko risti Jumalan voima? Eikö tässä "käännöksessä" olekin jotain outoa? Näemme selvästi sen, että katoliset kääntäjät nostivat ristin palvomisen uhrauksen yläpuolelle. Eikö voiman tulisi olla Jeshuan uhraus edestämme - eli uhrikuolema.  

( I Kor.1:23) "Saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta". (I Kor.2:2)  ja "tuntematta mitään muuta paitsi jeesuksen kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna". Saul ei saarnannut ristiinnnaulittua kristusta, vaan Messiaan uhrausta puolestamme. Tekstin loppuosa on joko lisätty tai väärennetty.                         

(Gal.6:12,14).. "ettei heitä kristuksen ristin tähden vanottaisi" ja "ristin kerskaus"  Voi niitä jotka rististä tai kristityn nimestä kerskaavat (I Piet.4:16) ja niitä, joita ristin tähden vainotaan. 

(Kol.2:14) "ja naulitsi ristiin" Ei ristiin vaan "Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat" (Apt.10:38).

(Fil.3:18).. "nyt aivan itkien sanon, vaeltavat kristuksen ristin vihollisena". Saul ei todellakaan itkenyt sitä, vaan - Messiaan uhrauksen vihollisuutta ! 

(I Piet.2:24) ..."ruumissansa ristinpuuhun" .... ristinpuu on väärennös ja samassa kohtaa hän myös lainasi Jesaja 53 tekstiä "Hänen haavainsa kautta te olette paratut". Jesaja ja Kefas eivät kirjoittaneet mitään rististä!

Näissä ja monissa muissakin jakeissa katolinen kirkko on onnistunut saamaan ihmiset uskomaan valheen ja sen väkevän eksytysen, josta Saul aiemmin varoitti, (Apt.20:29-30) ja (II Tes.2:11-12).

Usein kuullaan sanottavan että UT:n alkutekstit olisi kirjoitettu kreikan kielellä, mutta alkuperäisiä tekstejä ei ole edes löytynyt, vaan ne ovat moneen kertaan kopioitu. Tässäkin asiassa valhe on paljastettu, sillä kokonaiset UT:n tekstit ovat vasta kolmannelta vuosisadalta kuten käännös Codex Vaticanus. Väärät paimenet ja katoliset munkit niputtivat tekstit omine lisäyksineen ja väärensivät ne omaa kirkkoa edistämään. Näin myös ristiretkille saatiin varmuus, joka toteutettiin miekoin ja risti-kultin kautta. Nykyään luemme aivan samoja tekstejä, jotka ovat moneen kertaan kopioituja käännöksiä ja vain hengen mukaan syntynyt pyhä voi erottaa totuuden vääryydestä. 

Jos kuoleman välineeksi olisikin kirjattu puu tai paalu, niin sillä ei olisi mitään symbolista arvoa. Mutta jo pakanuudesta faraoiden ajalta ja sen jälkeen keisari Konstantinuksen nostattama ristin palvonta katolisten kanssa vääristi ihmiset uskomaan valheen. Rististä tuli taikakalu, jota paavit ja kristilliset noitapiispat sekä karismaattiset tietäjähenget käyttävät ritualeissaan. Toinen käsky jonka katoliset ja luterilaiset ovat poistaneet käskyistänsä: "Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa", (II Ms.20:4), (III Ms.19:4), (V Ms.18:10-12). Risti on pahan voimavallan kuva ja symboli.

On merkillepantavaa, että Jaakobin, Juudan ja Johanneksen kirjeissä ei rististä mainita mitään, ei myöskään Johanneksen ilmestyksessä kuin yhdessä kohtaa, missä kuvataan Jerusalemia. Jos Messias olisi naulittu ristille, niin vanhan liiton profeetat olisivat sen myös kertoneet. Vahva todiste puuhun ripustamisesta on Saulin viittaus Mooseksesta kirjeessään Galatalaisille " kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" (3:13). Myös Mooses (4:25:4), Joosua (8:29), (10:26-27), Esra (6:11) ja Esterin (7:9-10) kirjat kertovat puuhun / paaluun / hirteen ripustamisesta / lävistämisestä ja naulaamisesta, kuten myös Messiaalle myöhemmin kävi. Sakarjan kirjassa on mielenkiintoinen kohta, joka kertoo Juudan perillisen, - Messiaan tulosta ensin kulmakiveksi, sitten kiinnityspaaluun ripustettavaksi, (Sak. 10:3-4), (Jes.28:16).

Monet kirkoista ja lahkoista eronneet, - eli ns. seurakunnista ulos tulleet uskovat ovat nähneet useita kristillisiä valheita kuten "hengelliset menot" papistoineen ja alttareineen, - väärät opit, kuten lapsikaste, kolminaiuus, syntinen-pyhä ykseys sekä aikojen ja käskyjen muuttamiset, - sunnuntait ja joulut ym. mutta tulisi nähdä laajemmin se, että eksytys ulottui aina kirjoituksiin asti. Katolinen portto peukaloi testamenttia valhe-risteineen, kastekäskyineen ja väärine nimineen. Ristin puolustajien tulisi tutustua siihen, mitä rististä ja kristillisyydestä opetetaan ja kuinka kaikkea palvotaan.

Risti, samoin kuin Paavin eräässä mitrassa eli päähineessä oleva Romfa-epäjumalan tähti (Daavidin tähti) ovat molemmat saatanallisia symboleita, "vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa-jumalan tähteä, niitä kuvia, joita te olitte tehneet kumarrettaviksenne...", (Apt.7:43). 

"Risti on kristillisen uskon tärkein tunnus ja kaikkien kristittyjen yhteinen tunnus".Kristinuskon risti – Wikipedia  

Jos hyväksyt ristin, - olet kristitty ! 

Ristin tuomitseminen on kristitylle pahennus ja kompastus, koska risti on heille tunnus ja voiman lähde. Kristinusko on se Paavalin ennustama väkevä eksytys, josta hän varoittaa, (II Tes.2:11).  

Alkuseurakunta ja apostolit pidättivät vielä läsnäolollaan eksytystä, mutta varoitukset voimistuivat mitä lähemmäksi eksytyksen aika tuli, (II Tess.2:7). Eksytyksen ja luopumuksen seurauksena väärät ja kristityiksi itseään kutsuvat syntiset eivät kuulleet heitä, vaan lankesivat pois apostolisesta opetuksesta.

Johannes kiteytti kaiken sanomalla rohkeasti näin: "Me olemme Jumalasta, joka tuntee Hänet, se kuulee meitä, joka ei ole Jumalasta se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen", ( I Joh.4:6).   

"Totuuden Henki johdattaa teidät kaikkeen totuuteen" (Joh.16:13) "ja mikään valhe ei ole totuudesta" (I Joh.2:22) 

"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden" (PS.51:8).  

"Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni" (Joh.18:37).                                                                                                           

     

                                                                                                             

JOHANNEKSEN SANOMA

"Minä Johannes, teidän veljenne...olin Eloahin sanan ja Yeshuan todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos" (Ilm.1:9). Patmoksen saari sijaitsee Egeanmerellä näiden seitsemän seurakunnan edessä, jotka sijaitsivat mantereella nykyisen Turkin länsiosassa, (KR 33/38 kartta 8, KR 92 kartta IV).

Apostoli Johannes oli hengessä Herran päivänä ja kuuli takana suuren pasuunan äänen joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan". (Ilm. 1:10-11) 

"Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mitä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva" (Ilm.1:19). 

Aluksi on tärkeä nähdä se, että nämä seitsemän seurakuntaa olivat apostoleiden perustamia seurakuntia. Seurakunta on Messiaan ruumis maan päällä ja "missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä" (Matt.18:20). Apostolisena aikana seurakuntia kutsuttiin kaupunkien (Efeso) tai maanosassa olevien paikkakuntien (Galatian seurakunnille) mukaan. Pietari kirjoitti hajallaan asuville muukalaisille (Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa).  Seurakuntia ei nimetty ihmisten keksimillä nimillä, niinkuin katolisesta ajasta (n.300) alkaen on nimitetty. Näillä 7:llä seurakunnalla ei ole mitään tekemistä nykyisten kristillisten seurakuntien, lahkojen, eriseurojen tai ministeriöiden ynnä yhdistysten kanssa, eikä niitä saa samaistaa näihin 7. seurakuntaan, sillä - "lihan teot ovat ilmeiset ja jotka semmoista harjoittavat, eivät peri taivasten valtakuntaa", (Gal.5:19-21).

Ilmestyksen sanomalla on kuitenkin profetaalinen merkitys lopunajan morsiamelle, pyhien ainoalle ja yhdelle seurakunnalle, - niille uskollisille, jotka kilvoittelevat päästäkseen perille ja niille harvoille, jotka tulevat pääsemään ahtaasta ovesta sisälle taivasten valtakuntaan. "kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat Hänen kanssaan" (Ilm.17:14)  ja "jokainen, joka huutaa avuksi Yeshuan nimeä, pelastuu" (Rm.10:13). Aikojen lopussa myös Israelin jäänös palaa Eloah`n tykö ja vastaanottavat Messiaan, (Jes.10:20-22, 11:11-13, 27:12-13), (Hes.36:24), (Sak.12:10).

Lähdetietojen mukaan apostoli Johannes oli Patmoksella, joko ennen Jerusalemin toisen tempelin tuhoa (v.70), tai aika pian sen jälkeen. Seurakuntien perustamisista oli kulunut jo monta kymmentä vuotta. Tekstistä (Ilm.1-3 luvut) voidaan nähdä, kuinka apostoleiden ennustama suuri luopumus ja eksytys oli kovaa vauhtia tapahtumassa ja siten arkipäivää seurakunnissa. Luopumuksesta todistaa myös seuraavat kohdat: (Apt.20:29-30), (I Tim.4:1), (II Tim.4:3-4), (II Tess.2:11-12), (II Piet.2:1-2), (I Joh.2:19), (Juuda 4). Valheet ja eksytys tulivat kahdelta eri taholta: - juutalaisten lainkiivailijoiden kautta ja kristillisten pakanaoppien kautta ja meno jatkuu aina Messiaan tulemukseen saakka.

Seurakunnista vain kaksi (Smyrna ja Filadelfia) saivat "puhtaat paperit". Näitä seurakuntia vainottiin valheveljien taholta "...mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synakooga" (Ilm.2:9, 3:9). Muutamia heistä heitettiin vankeuteen ja seurakunta oli todellisessa ahdingossa. "...Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun" (Ilm.2:10). 

Nykypäivän messiaanisilla on hyvin sekalaista toimintaa. Israelisssa messiaanisten juutalaisten seassa "häärää" useita kristittyjä ja messiaaniset ovat jakaantuneet eri seurakuntiin. Heillä on erilaisia oppeja ja tulkintoja keskenään. Suomessa osaa messiaanisista johdetaan Jerusalemista käsin mm, Home | Netivyah. nimisen organisaation kautta.  - Suomen Messiaaninen yhteisö sekä israel-apu.fi  jakavat suomeen messiaanista sanomaa ja järjestävät kokoustoimintaa mm. kristillisten seurakuntien kanssa. Pakanauskovat ovat perustaneet suomeen muutamia messiaanisia seurakuntia mm. Israelin paimen – sekä "messiaaniset" nimisiä yhdistyksiä mm. Hämeen Messiaaniset RY – jotka kokoontuvat sapattina kodeissa lukemaan heille etukäteen räätälöityjä tekstejä Tanakista (VT) sekä UT:sta. 

Raamatun tutkiminen ja lukeminen edistää hyvää ja voi johtaa totuuteen (Joh.5:39), mutta eriseuraisuus (messiaaniset) ja lahkot (kristilliset kirkot ym.) ovat syntiä, (Gal.5:19-21). Messiaan morsian ei tarvitse mitään ihmisten luomia nimiä seurakunnalleen. Seurakunta järjestyy hengen - ei lihan mukaan ! 

Moni messiaanisista sanoo olevansa irti kristillisyydestä, mutta silti veljeilevät heidän kanssaan ja pitävät heidän opeistaan kiinni, mm. Kolminaisuusoppi. Heistä osa "hämmentää ja vääristää" ja tuo pakanoille Tooraa, mutta eivät ymmmärrä sitä, minkä varmaksi väittävät ja mitä apostolit asiasta opettivat. (Apt.15:1-32). Paavali suhtautui hyvin jyrkästi niihin, jotka toivat vanhan liiton säädöksiä sekä isien perinnäissääntöjä seurakuntiin. "Minua kummastuttaa...", "äkkiä käännytte Hänestä...- pois toisenlaiseen evankeliumiin",(Gal.1:6-9) "...kuka on lumonnut teidät"? (Gal.3:1). "...silpoisivat itsensä nuo teidän kiihoittajanne", (Gal.5:12).  

Paavalin ym. kirjoituksia ei ymmärretä ja siksi tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät ne kieroon omaksi kadotuksekseen, (II Piet.3:15-16). Eräskin nainen kertoi olevansa Yeshuan seuraaja, mutta piti Paavalia eksyttäjänä, koska Paavalin naisia koskevat opetuskset alistivat heitä, (I Tim.2:9-15). Paavalin vastustajat ja arvostelijat liikkuvat hyvin vaarallisilla vesillä ja heidän tuomionsa odottaa heitä! Älkää eksykö! 

Juutalaisilla on luomisesta alkaen patriarkaalinen historia, isien lupaukset ym. ja he ovat Eloah`n kansana eri asemassa kuin pakanasyntiset. He olivat tottuneet vuosisatojen aikana omiin Tanakin tuomiin tapoihin. Apostolit ymmärsivät tämän, ja siksi he eivät halunnunneet rasittaa pakanoita enää juutalaisilla tavoilla, vaan että "pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Messiaassa Yeshuassa hyvän sanoman kautta, (Efe.3:6), - ilman lain tuomia tapoja ja sääntöjä-uskonvanhurskauden kautta. Vanhurskaus ei ole kristillistä "armonsalvaa" syntiseen elämään, vaan Hänen käskynsä pitämistä nuhteettomalla ja pyhällä elämällä Yeshuassa Messiaassa.

Mitä sapattiin tulee, se on Israelille lepopäiväksi annettu ja se on iankaikkinen säädös. Todellinen sapatin lepo teoistamme on jo saavutettu Yeshuassa Messiaassa. Juutalisvihassaan kristityt muuttivat lepopäivän sunnuntaille, mutta alkuseurakunnan aikana sapatti oli vielä oikealla paikalla. Messiaan pyhät, - se todellinen Israel pitää Eloah`n käskyt ja Yeshuan uskon loppuun saakka, (Ilm.14:12).

Sitten takaisin seurakuntiin. Vaikka Filadelfian voima oli vähäinen, olivat he kuitenkin ottaneet todesta Hänen sanansa, eivätkä olleet Hänen nimeään kieltäneet, (Ilm 3:8). Uskovien voima oli vähäistä ja enää ei haviteltu ihmeitä, vaan pikemminkin pyrittiin pitämään loppuun asti se, mikä kullakin on.

Sardessa ei juostu merkkien ja ihmeiden perään, vaan heitä pyydettiin "vahvistamaan jäljelle jääneitä" niitä, jotka olivat kuolemaisillaan (Ilm.3:2). Sardeen seurakunta oli kuolleessa tilassa ja sillä oli vain maine hengellisyydestä. Kuitenkin siellä oli muutamia harvoja nimiä, jotka eivät olleet tahranneet vaatteitaan (Ilm.3:4). ...joka voittaa se näin puetaan valkeihin vaatteisiin (Ilm.3:5). "Älä pelkää, sinä piskuinen lauma: sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan" (Luuk.12:32).

Efeso, Pergamo ja Smyrna olivat vanhoja kreikkalaisia kaupunkivaltioita ja olivat jo suuria keskuksia ennen Rooman valtakuntaa. Efeso oli Rooman valtakunnan toiseksi suurin kaupunki ja Vähän-Aasian keskus ja siellä oli siihen aikaan yli 200- tuhatta ihmistä, joten on oletettavaa, että näissä seurakunnissakin oli ensin paljon väkeä. Pergamon seurakuntaan (siellä, missä saatanan valtaistuin on) oli istutettu ensimmäinen piispan istuin (Nikolaiittain oppi), mutta Efeson seurakunta vielä taisteli nikolaiittain tekoja ja myös valheapostoleja vastaan, mutta oli unohtanut ensirakkauden ja sen myötä hyvän vaelluksen tekoineen. Myöhemmin, jo ennen 100-lukua kun valhe lisääntyi, piispanistuimia sijoitettiin näihin kaikkiin jäljellä oleviin seurakuntiin. 

Tyatrian seurakuntaa riivasi väärä naisprofeetta Isebel, joka opetti ja eksytti seurakuntaa harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. "sinä suvaitset tuota naista, Isebeliä" (Ilm.2:20). Myös Pegamossa tehtiin samoja syntejä Bileamin opin kautta. Molemmat seurakunnat saivat vakavan varoituksen ja samalla uhkauksen, elleivät luovu synneistään. (Ilm.2:20-23), (I Kor.15:33-34). 

Tämän ajan Isebel on kristillinen valheoppi, jota äärikarismaattiset valheprofeetat ja uusapostoleiksi naamioituneet eksyttäjät levittävät jakaakseen haureellista väärää voimaa ja valheoppeja, sekä johtaakseen ihmiset tykönsä - hajaannukseen - irti todellisten pyhien yhteydestä. Heidän voimana on Tammuz-epäjumalan risti ja kristillinen kolminaisuus uskontunnustuksineen. (Hes.8:13-16).      "Risti oli ollut uskonnollisena symbolina käytössä jo ennen kristinuskoa. Kahdesta hirrestä tehdyn ristin muoto juontaa alkunsa muinaisesta Kaldeasta, jossa sitä käytettiin Tammuz-jumalan vertauskuvana. Symbolia käytettiin myös muun muassa Egyptissä", (Gal.3:13), (5 Moos.21:22-23), (Apt.5:30, 10:39, 13:29).                                                          

He opettavat valheoppeja, he ovat pilkkaajia, jotka ovat valheillaan kääntäneet pyhän armon irstaudeski. (Juuda 4,18-19). ÄLÄ SUVAITSE tuota haureellista naista, vaan vetäydy pois heidän luotaan, - ulos kristillisyyden valheesta.  (Rm.16:17-18), (Ilm.18:4), "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia" (Matt.7:15), (Apt.20:29-30). "Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään. Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat" (Jer.23:20-21).

"Katsokaa ettei kukaan teitä eksytä"!! (Matt.24:4).  "Sillä vääriä messiaita (jeesuksia) ja vääriä profeettoja nousee ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin" (Matt.24:24). Todellinen voima on päästä irti kaikesta väärästä ja tämän päivän eksytyksestä ja pyrkiä kaikkeen totuuteen yhdessä uskollisten pyhien kanssa.

Sardeen seurakunta nukkui kuolleessa tilassa, eikä valvonut vaellustaan, (Matt.25:5). On merkillepantavaa, että "Sardessa oli muutamia harvoja nimiä, jotka eivät olleet tahranneet vaatteitaan" (Ilm.3:4) ja samoin Tyatrian seurakunnassa oli niitä, joille sanottiin: "teille muille kaikille, joilla ei ole tätä oppia...pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen".  (Ilm.2:24-25). 

Yeshuan puhuessa tulemuksestaan hän sanoi opetuslapsilleen: "Tulee aika, jolloin te haluaisitte nähdä edes yhtä ihmisenpojan päivää, mutta ETTE SAA NÄHDÄ, (Luuk. 17:22-30). Myös "TULEE YÖ, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä", (Joh.9:4), "ja he NUKKUIVAT", (Matt.13:5, 25:5,) sekä "kun ihmisen poika tulee, LÖYTÄNEEKÖ Hän uskoa maan päältä" (Luuk.18:8). Toisin kuin kristityt väittää, massaherätyksiä tai seurakunnan ennallistamista apostolista aikaa vastaavaksi tuskin enää tapahtuu, vaan "niin kuin kävi Nooan päivinä, niin käy myös ihmisen pojan päivinä". (Luuk.17:26-30). Vain harvat ja valitut odottavat uskollisesti Messiastansa ja jäljellejääneitä kehoitetaan pitämään lamppunsa kunnossa, (Matt.25:1-13)

Hyvä sanoma oli jo saarnattu ja viety eteenpäin apostolisena aikana ja näin ollen koko Rooman Valtakunta ja Aasia sai kuulla totuuden sanoman. "...teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa", "kaikkiin maihin...maan piirin ääriin", (Rm.1:8, 10:18). "Menkää - julistakaa ja opettakaa" oli tarkoitettu Yeshuan lähettiläille, -apostoleille, ei valheoppejaan levittäville kristityille. (Apt.1:2,8), (Rm.1:1,8). Tuomion hetken koittaessa pyhä enkeli saa vielä tehtäväkseen julistaa puhtaan ilosanoman kaikille kansoille, heimoille ja kielille ja sen jälkeen pakanain ajat täyttyvät ja sitten tulee loppu, (Ilm.14:6-7), (Rm.15:21). Pimeää yötä on jatkunut jo lähes kaksituhatta vuotta. Raamatun sanoma on ollut vuosisatoja nähtävillä kirjoitusten kautta, vaikka sitä on levitetty "vilpillisin keinoin" kristillisten valheapostolien kautta. Näinä aikona sanoma on saavuttanut totuudessa uskollisia ihmisiä, jotka eivät ole kumartaneet kirkkoihin päin. Heitä on vainottu ja tapettu kristityiksi tunnustavien kautta, - ja niin tulee käymään nytkin.  Inkvisitio – Wikipedia  

"Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeshuan todistajien verestä; ja nähdessäni minä suuresti ihmettelin", (Ilm.17:6-7). Johannes ei ollut uskoa näkemäänsä ja sen jälkeen enkeli kertoi hänelle salaisuuden, mistä tässä kaikessa on kysymys. Kertomus päätty jakeeseen: "Ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut, (Ilm.18:24). Kuka on tuo tekstissä mainittu nainen? Se on kristillinen porttoseurakunta tyttärineen.

Laodikea luuli näkevänsä ja ymmärtävänsä kaiken ja oli mielestään rikas, eikä tarvinnut kenenkään neuvoja. Mutta olikin todellisuudessa sokea ja alaston. Häntä neuvottiin ostamaan silmävoidetta voidellakseen silmänsä, että näkisi, (Ilm.3:17-19). Tämän päivän kristityt "näkevät kaiken" eivätkä halua kuulla, - evätkä pelastua. Heille riittää "Jeesuksen risti" ja taivasosuus kuoleman jälkeen riippumatta siitä, miten synnissä he ovat vaeltaneet. He ovat tyytyväisiä "omiin seurakuntiinsa" ja noudattavat surutta heille annettuja oppeja. "Ei jokainen joka sanoo Herra, Herra; pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon" (Matt.7:21)

Lopunaika alkoi jo näiden seurakuntien aikana. Johannes itse kirjoitti: "Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika", "Te olette kuulleet, että antimessias tulee, niin onkin nyt monta antimessiasta ilmaantunut", "Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme", (I Joh.2:18-19). Väkevä eksytys ja antimessiaan aika alkoi jo silloin ja kestää loppuun saakka, -siihen asti kunnes Messias saapuu pyhien enkeliensä kanssa.                                                                                    

Kun Johannes sai tämän sanoman, niin Herran päivä oli käsillä ja suuri pasuuna pauhasi taustalla. Yljän tulemus ja Eloahin tuomiot olivat esillä, (Matt.24:29-31), (Sak.14:1-5), (Sef 1.luku). (Joel). Seitsemän seurakunnan sanoma on kirjoitettu opiksi ja varoitukseksi meille, joille tämä viimeinen aika on tullut !

"Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Eloah´n käskyt ja Yeshuan uskon" (Ilm.14:12) 

"Kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat Hänen kanssaan" (Ilm.17:13).    

"Katso minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan" (Ilm.22:12).

Maran Ata מרן אטא